Ensimmäisessä blogikirjoituksessa esittelen B&B- Savikulman tallin. Joskus paikat yllättävät positiivisesti myös historian havinaa etsivän kulkijan.

Savikulman vanha talli hurmaa idyllisyydellään

Lähdimme alkukesän kynnyksellä luontoystäväni kanssa tutustumaan Varsinais-Suomen Mynämäellä sijaitsevaan kesäparatiisiin, B&B Savikulmaan. Tänne matka kestää autolla esim. Turusta vain 50 minuuttia, lyhyt matka kohteeseen on aina ilahduttavaa varsinkin, kun kyseessä on vain yön yli -retki.  

Aikomuksemme oli ottaa varaslähtö kesän retkitunnelmointiin ja kokea kesän ensimmäiset vihreänvehreät maisemat ja nauttia rentouttavasta kesäisestä illasta. Tästä paikasta saa perinteiset retrohenkiset polkupyörät lainaksi käyttöön, jos omia pyöriä ei ole mukana.

Onnenkantamoisena Savikulman omistajiksi

Savikulman isäntänä toimii taitava asiakaspalvelija Antti ja emäntänä kauniin miljöön keskellä häärii iloisena ja naurussa suin –mentaliteetilla, puutarhaharrastelijaksi itseään tituleeraava Taina. – Löysimme tämän paikan ihan sattumalta noin kymmenen vuotta sitten tutustuessamme lähistöllä olevaan, yhteen toiseen myytävänä olevaan paikkaan, mikä ei sitten napannut. Mutta tämä kylläkin!, naurahtaa Antti.

Taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä tätä kaunista paikkaa kohtaan. Pariskunta on remontoinut ahkerasti vanhan Laajoen koskimaisemaan sijoittuvaa tallia ja siis täydellä pieteetillä.

Vanhan tallin historia juontaa juurensa jo vuoteen 1915, jolloin se toimi vaatimattomana hevostallina. Tallin rakennusmateriaalina oli käytetty rimoja, savea ja sahanpurua. Isäntäpariskunta juhlisti ystävien kanssa tilan 100-vuotisjuhlia vuonna 2015.  Rakennusta on vuosien saatossa remontoitu vanhaa kunnioittaen ja savesta tehtyä seinää on täydennetty uudella saviseoksella. Aikamoinen kulttuuriteko!

”Kunnioitamme vanhaa perinnemiljöötä ja puutarhaan on päätynyt monia perinnekasveja ja kukkia lähinnä ystävien sekä tuttujen lahjoittamina.  – Löytyypä sieltä mummon kasvattama vanha ruusukin, iloitsee Taina. Savikulma on osallistunut myös puutarhojen Avoimiin Päiviin.

Kutsuva pihaportti toivottaa vieraat tervetulleeksi

Tilan kauneuden aistii jo saavuttaessa. Porttia avatessa, silmiemme eteen avautuu hyvässä ryhdissä oleva, punaisella maalilla sävytetty Savikulman talli valkoisine ikkunanpielineen. Kesänurmi on nyt vihreimmillään. Aistit avautuvat edelleen ja voi tuntea kesäisen, juuri leikatun nurmikon tuoksun. Valloittava kesäparatiisi!

Pariskunta toivottaa meidät tervetulleeksi ja nautimme kahvit ulkoterassilla. Emännän uunituore pannukakku omenahillon kera maistuu maukkaalta, kahvittelun jälkeen lähdemme tutustumaan kesähuoneeseen, johon majoitumme.

Kesähuoneessa on sisustustyylinä maanläheinen ja maalaisromantiikkaa huokuva tunnelma. Hauska yllätys, kun liitutaululle oli piirretty vieraiden nimet tervetulotoivotukseksi.

Emännän kutomia, värikkäitä ja taidokkaasti kudottuja villasukkia on aseteltu myytäviksi ”Paleltaako varpaita? -kyltillä vanhoille tikapuille.

Illan viilennettyä huoneen henkeen sopii hyvin tepastella vanhalla lattialla lämpöisillä villasukilla, joten ostin muutamat sukat.

Omat petivaatteet tai makuupussin voi ottaa mukaan, petivaatteet saa tarvittaessa. Retkillä nukun itse mieluiten makuupussissa. Tätäkin voi miettiä niin, että pieni teko ottaa oma makuupussi mukaan ja säästää emännän pyykkivuorta, kun kerran autolla saavuimme.

Hinta yhdestä yöstä on mielestäni edullinen, johon kuuluu aamupala, sauna, petivaatteet, laavun käyttö ruuan valmistukseen sekä yöpyminen kesähuoneessa. Huoneessa on vedenkeitin, jos haluaa nauttia kupin kuumaa. Pihapiirissä oleva tilava ja hyvin varusteltu laavu on majoittujille aina käytössä. Siellä on helppo valmistaa eräruokaa avotulella. Kaasugrillikin on käytettävissä.

Retropolkupyörien päällä viiden sillan lenkille

Jätettyämme tavaramme kesähuoneeseen, hyvästelemme Savikulman hetkiseksi ja siirrymme Mynämäen Laajoen maisemiin vanhoilla retrohenkisillä polkupyörillä. Oma pyöräilykypärä kannattaa ottaa mukaan, pyörät voi lainata ilman eri kustannusta, mutta pyöräilykypäriä ei ole Savikulmasta saatavilla.

Pyöräily ei ole aina ollut itsestäänselvyys sillä 1900- luvun alussa pyöräily vaati ajoluvan:

Ote Korvensuun tehdasalueen historiaa -kirjasta, Mynäprint 1999:

”Reipas-merkkisten polkupyörien kokoonpano kuului vanhaan tehtaan tuotantoon. Polkupyörä oli aikansa hittituote, ulkomailta tullut villitys, jota nykyään voi verrata rullaluistimiin. Pyörällä ajaminen ei sujunut silloinkaan vaan satulaan istumalla, joten erityisesti turvallisuussyistä oli ymmärrettävää, että läänin kuvernööri määräsi 30.9.1909 polkupyörän luvanvaraiseksi toiminnaksi: lupa pyöräilyyn haettiin peräti maistraatista. Korvensuun voimalaitosmuseossa on yhä nähtävillä kellastunut paperi, jossa seisoo: Turun poliisilaitoksen lupa: Työmies Berndt Lehtonen asuva Mynämäen pitäjän Hollin kylässä on tänä päivänä ilmoittanut aikovansa tässä kaupungissa ajaa polkupyörällä ja on hänen polkupyöränsä siis varustettava numerolla 13, 445. Turun keskuspoliisin asemalla elokuun 29. päivänä 1916.”

Liikunnallisena aktiviteettina Savikulma tarjoaa yhdeksän sillan pyöräilyreittiä

Pyöräilijät saavat piirroskartan, jossa on eri siltareitit mainittuna ja joista voi valita itselleen mieluisimman reitin. Reitit kulkevat osittain asfalttitietä ja vanhaa maaseudun soratietä mukaillen koskien vierestä. Me teimme viiden sillan pyöräilyreitin. Toki lähialueeseen on helppo tutustua myös ilman pyöriä. Mikäli haluat kokeilla Tentsile-telttaa kesähuoneen sijaan, niin sekin onnistuu. Majapaikasta voi tehdä myös täydennyksiä omiin retkivarusteisiin, esim. suosittuja Kupilka-retkituotteita on myytävänä.

Näistä maaseutumaisemista löytyy jotenkin sitä vanhan ajan Suomen kaunista maaseutua, ajan saatossa kulunein ja pirstaloitunein asfalttipintoineen. Tästä pienestä ajohetkestä tuli lapsuuden mukavat pyöräretket mieleen. Matkan varrelle sattuu myös vanhoin peltomaisemin täytetty vanhan ajan sorainen hiekkatie. Tuomi kukkii ylpeänä koskien reunoilla.

Laavulla on parhaimmat elämykset – mutta ensin löylyihin hirsivanhukseen!

Saavuttuamme pyöräilylenkiltä takaisin, meitä odotti yllätys; isäntä oli jo lämmittänyt meille saunan ja kantanut saunavedet valmiiksi. Emäntä oli laittanut viihtyisään pukuhuoneeseen meitä varten virkistävät seljankukka-mehutarjoilut. Juuri se oikea saunajuoma, kylmää ja virkistävää, mutta ei liian makeaa.

Koski virtaa hiljaa ihan saunan vieressä, jonka kuohunnasta saamme toivottavasti vielä myöhempinä kesinä nauttia uudelleen. Pukuhuoneessa voi aistia menneet vuodet, niin kauniisti ovat hirret vanhentuneet ja harmaantuneet. Löylypuoli on rakennettu vankoista lankuista ja tunnelma on kohdillaan kesän ensimmäistä puukiukaalla lämmitettyä saunahetkeä varten. Mitkä löylyt!

Retkirepussa ruoka helposti laitettavana  

Grillauksen aloittamisen kohokohta on aina tulen sytyttäminen avonuotioon. Taitavimmat tekevät tulen tuluksilla, erämimmit sytyttävät tulen vuollen klapeista kevyitä ja hyvin syttyviä tuohisia. Retkirepussa on aina mukana itsevalmistettu eräpuukko. Nuotion kauniisti lepattelevat tulen liekit ihastuttavat. Retkillä on hyvä tehdä ruokaan liittyvät etukäteisvalmistelut ajoissa, mieluiten jo edellisenä iltana. Illan eräruuaksi valikoitui grillatut kanafileet, lisukkeena vihanneshöystö. Fileet olin laittanut jo illalla omatekoiseen marinadiin, josta valkosipulia, chiliä tai inkivääriä ei puuttunut.

Hauska kommelluskin sattui siinä grillatessa. Pariskunnan kiltti, hieman utelias ja elämän iloa täynnä oleva koira innostui eväsrasioissa olevista maustetuista kananpaloista. Yksi rasia kaatui penkiltä ja lähti vauhdilla lemmikin matkaan. Saimme naurulla höystetyn anteeksipyynnön isännältä. Meitä huvitti ja nauratti koko tilanne. Sitä paitsi hyvästä ruuasta pitävä härkä ei unohda koskaan varata tarpeeksi ruokaa retkille mukaan, joten kananpaloista riitti lemmikillekin haisteltavaksi, chili taisi olla kuitenkin liikaa.

Avotulella valmistettavia kanan paloja saa valvoa tarkkaan ja käännellä useasti, kunnes lihan kypsyysaste on hyvä. Lisäksi tulella valmistui vihanneshöystöt. Kanan kaveriksi sopii lisukkeeksi myös pariisinperunat. Ulkona ruoka maistuu aina parhaimmalta, niin tänäkin iltana.

Laavulla aikatauluja ei onneksi ole, istuimme iltaa nauttien nuotion lämmöstä, kunnes hetki muuttuu viileneväksi yöksi. Lopulta kömmimme yöunille kesähuoneeseen.

Hyvin nukutun yön jälkeen on tarjolla maukas aamupala. Emännän leipomat, lämpöiset sämpylät maistuivat puuron, leivän ja kahvin kera. Nyt on hyvä hetki lähteä kohti uusia syksyn seikkailuja. Savikulman vierailu oli onnistunut. Me näemme taas ensi kesänä.

Paikan menovinkki:

Korvensuun konepajamuseo Savikulman vieressä

Korvensuulle perustettiin 1900-luvun alussa maatalouskoneita valmistava konetehdas ja sähkölaitos. Museossa on nähtävillä maatalouskoneiden ohella autenttista 1950-luvun konepajamiljöötä, työt päättyivät tehtaassa 1963. Museossa on kuvattu Onneli ja Anneli -elokuvasarjan neljäs osa. Onneli, Anneli ja nukutuskello. Konepajamuseo on avoinna kesäsunnuntaisin klo 12-15. Suorsalantie 26, 23100 Mynämäki. Tarkista aukiolo museon sivuilta.

Mynämäelle sijaitseva Savikulma on sulkenut ovensa jo tältä syksyltä, kesähuone on vaipunut ansaitulle talvilevolle. Vieraat toivotetaan tervetulleeksi taas ensi keväänä. Kesäisin Savikulmalla on pidetty kesäkahvilaa. Isäntäpariskunta on julkistamassa täysin uutta palvelutuotetta tuleville vieraille ensi kaudeksi, museo on auki kesäisin. Siihen asti ja näkemiin. Savikulma löytyy nyt myös Booking-varauspalvelusta.

Savikulman sivuille